Tintti Kun saavuin Kiilopäähän, majoituspaikkaani, ajatuksena oli rauhassa asettautua hostelliin ja tutkia lähiympäristöäni. En voinut vastustaa kiusausta, kun katselin hostellin huoneen ikkunasta näkyvää puroa ja metsikköä. Olihan se mentävä heti tallustelemaan! Kävelin ensimmäisenä päivänä ”Poropolun”, joka on n. 6 kilometriä pitkä.
Hostellista oli n. 200-300 metrin matka kohtaan, josta lähti monta merkattua reittiä Urho Kekkosen Kansallispuistoon! Reittejä oli ihan kahdesta kilometristä 15 kilometriin (merkatut) sekä jos pidempää reittiä havittelee, niin suosittelen kartan ostamista! Reittejä kyllä on tuossa puistossa! Kahden kilometrin reitti on sopiva lapsille, omasta mielestäni myös poropolku sopiii kouluikäisille.
Tässä muutama neuvo tunturille lähtevälle (ps. en todellakaan ole mikään erävaeltaja, eli nämä neuvot sopii hyvinkin keltanokkaisille ”erävaeltajille”)
- Varaudu tuuleen ja sateeseen. Tuntureilla tuulee, joten pipoa, hanskaa ja sadetakkia ehdottomasti mukaan!
- Reittien varrella voi olla että puhelimesta lähtee kuuluvuudet, eli jos sinulla ei ole karttaa, varaudu vaikka etukäteen kuvakaappauksilla
- Evästä ja juomaa mukaan
- Jos retkeilet yksin tai vaikka kaksinkin; on hyvä että kirjaat lähtösi Suomenlatu Kiilopään aulassa olevaan kansioon. Kansioon voit merkata yhteystietosi, minkä reitin menet sekä arvioitu saapumisaikasi!
Aamupalan jälkeen kahvit termariin ja lähdin kävelemään ”Ahopää” reittiä. Tämä reitti kyllä osoittautui suosikiksi! Reitti oli 15 kilometriä pitkä, mutta piti sisällään kaiken mitä odotinkin luonnossa kävelemisestä! Oli tuntureilla kävelemistä, poroja näkemistä, Rumakurun päivätuvat hienoineen nuotiopaikkoineen, kirkas vesistö kurujen välissä! Ihania maisemia! Luulammen erämääkahvila!
Aikomuksena oli varata koko päivä aikaa tälle matkalle, ihastella luontoa, ottaa rauhassa kuvia ja nauttia. Aikaa tähän reittiin minulle kului 7 tuntia, ilman sadetta olisin varmaan 5-6 tunnissa tämän mennyt.
Sää oli päänsääntöisesti hyvä, mutta aamulla tuntureilla oli sumua ja pientä tihkusadetta. Rumakurun kohdalla sitten satoikin jo lujaa lähes kaksi tuntia, jonka olin sopivasti päivätuvan suojissa. Tällöin myös törmäsin muihin retkeilijöihin, kummallista oli kyllä että tuntureilla saattoi mennä parikin tuntia ennenkuin näin muita. Omasta kännykässä ei ollut kuuluvuutta 2-3 tuntiin.
Rumakurun uudemman päivätuvan luona, vähän matkan päässä nuotiopaikasta sijaitsi ihana kristallinkirkas lammikko kurujen välissä! Tuhannesti kiitoksia seurueelle joka sattui osumaan samaan aikaan kanssani tuonne Rumakurulle! Ilman heidän neuvojaan, en olisi tiennyt tästä lammikosta! Kerroin tästä itsekin muutamalle, jotka osuivat kohdalleni!
Reitin varrella oleva Luulammen erämaakahvila oli myös retken kohokohtia; Kahvila jossa ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä, tämä kahvila on todellakin mun makuun! (Mielestäni olemme nykyään liikaa tekniikan kanssa tekemisissä ja jokaisen meistä olisi hyvä olla edes joskus ilman kännykkää vaikka parikin päivää tai vaikka päivän aikana muutaman tunnin ilman kännykkää)
Ylhäällä kuvia luulammen erämaakahvilasta
Luulammen jälkeen lähdin kiipeämään takaisin tuntureille ja törmäsin porolaumaan. Poroista kyllä huomasi, että hiukan arkoja he ovat ja ihmisen nähtyään ne jäivät vähän sivuanpäin tarkkailemaan.
Neljän maissa iltapäivällä olin takaisin Kiilopäällä ja hostellilla, siitä ampasinkin suoraan ostamaan ranneketta illan savusaunaan! Se onkin sitten toinen tarina 😉
Artikkelin alkuperäinen julkaisu vuosi 2020/Syyskuu
Mikä on sinun suosikki reittisi ollut Urho Kekkosen Kansallispuistossa? Mihin kannattaa mielestäsi varautua retkellä? Oletko törmännyt sopuleihin?
