Tintti Jos linna osaisi puhua, mitä se meille kertoisi? Paljastaisiko se totuuden siitä, kuka sen muurit aikoinaan rakensi? Kertoisiko se salaisuuksista, joita sen kiviseinät ovat vuosisatojen ajan pitäneet sisällään – ja tarinoista, joiden loppu ei ole ollut onnellinen?
Kertoisiko se surullisesta Barborasta, jonka itkujen kerrotaan kaikuvan yhä linnan hämärillä käytävillä? Entä valkoisesta ladysta, joka ilmestyy kahdesti vuodessa verinen käsi kädessään? Tai Elizabethistä, joka ei ole vieläkään unohtanut linnan keskeneräistä remonttia ja palaa yhä tarkistamaan, joko työ on viimein saatu päätökseen?
Lähes jokaiseen vanhaan linnaan tuntuu kätkeytyvän monia kummitustarinoita. Osa niistä on ehkä totta, osa on saattanut syntyä pienestä todellisesta tapahtumasta ja muuttanut vuosien aikana muotoaan. Ja ehkä juuri siinä on tarinoiden taika – kukaan ei enää tiedä varmasti, missä totuus loppuu ja legenda alkaa.
Minua ovat aina kiehtoneet vanhoihin linnoihin liittyvät tarinat, kummitukset ja salaisuudet. Mutta kaikkein kiinnostavinta on pohtia, miten nämä kertomukset ovat säilyneet sukupolvelta toiselle. Miten tarinat, jotka ovat vuosisatoja sitten syntyneet, ovat lopulta kulkeutuneet meidän korviin saakka?
Linnan rakentamista auttoi itse paholainen
Yksi linnan mystisimmistä tarinoista liittyy sen rakentamiseen. Legendan mukaan rikas aatelismies halusi rakennuttaa upeimman linnan, jonka Slovakia oli koskaan nähnyt – ja vielä ennätysajassa. Niinpä hän teki sopimuksen paholaisen kanssa: jos paholainen onnistuisi rakentamaan linnan yhdessä päivässä, saisi hän vastineeksi aatelismiehen sielun.
Paholainen tarttui haasteeseen ja ryhtyi rakentamaan linnaa yliluonnollisin voimin. Mutta edes paholaisen voimat eivät riittäneet. Linna ei valmistunut yhdessä päivässä, ja raivostunut paholainen menetti malttinsa. Hän paiskoi valtavia kivenlohkareita ympäri ympäröivää maastoa ennen kuin katosi.
Vielä tänäkin päivänä kerrotaan, että paholaisen jälki on jäänyt linnaan. Hänen läsnäolonsa sanotaan piilevän sekä linnan vanhoissa kiviseinissä että ympäristöön sirotelluissa valtavissa kivenlohkareissa.
Doncon vaimo ”Lady in white”
Eräänä iltana Donco palasi humalapäissään linnalle ja purki vihaansa palvelijattareen. Doncon vaimo suuttui tästä ja tuli väliin. Donco suutuspäissään katkaisi palvelijattaren käden ja hän kuoli pian tämän jälkeen. Paikalliset sanovat, että hänen haamunsa yhä vaeltelee valkoiseen pukeutuneena, verinen käsi kädessään. Hänen sanotaan ilmestyvän kahdesti vuodessa, useimmiten pyhäinpäivän aikaan 1.marraskuuta
Thurzon toinen vaimo: ”Lady in black”
Oravan linnassa kummittelee myös mustapukuinen nainen Elizabeth (Erzsébet Czobor), joka on George Thurzon toinen vaimo. Tehdäkseen linnan asumisesta mukavampaa, Thurzo aloitti mittavat kunnostustyöt linnassa. Elizabeth oli hyvin tarkka, miten remontti etenee ja vannoi valvovansa tätä kuolemaan saakka- ja jopa sen jälkeen. Hän menehtyi ennenkuin remontit loppuivat, mutta yhä nähdään mustapukuinen nainen lyhty kädessä tarkastamassa eteneekö remontti.
Surullinen Barbora
Barbora oli Francis Thurzon ensimmäinen vaimo, vaikka hän eli mahtavan linnan suojissa, hänen kerrotaan olleensa syvästi onneton. Barbora kuoli nuorena ja lapsettomana, hänen kuolemansa ympärille jäi kuitenkin synkkä epäilys, kyse ei ehkä ollutkaan luonnollisesta kuolemasta? Hänen itkuaan kuullaan yhä linnan käytävillä.
Valkoinen kyyhky ja haukka
Kreivi Peterin valtakauden aikana linna eli synkimpiä vaiheita. Kreivillä oli tapana siepata vastavihittyjä vaimoja linnaan, kidutti heitä ja osan heistä tappoi. Eräänä päivänä hän sieppari erään Marian, joka päätti toimia toisin. Maria hyppäsi ylhäältä alas kuolemaan ja Peter katsoi tätä hyppyä. Samaan aikaan salama iski Peteriin ja hän kuoli siihen paikkaan. Pian molempien kuolemien jälkeen, linnan ympärillä on lennellyt valkoinen kyyhky, jota haukka ajaa takaa. Legendan mukaan tämä outo takaa-ajo tapahtuu yhä- haukka ei ole koskaan onnistunut saamaan kyyhkystä kiinni.
Yleistä tietoa Orava linnasta ja historiaa
Orava Linna sijaitsee pohjois-Slovakiassa Oravský Podzámok nimisessä kylässä orava-nimisen joen varrella. Linna on nähtävästi rakennettu 1200-luvulla. Linnassa on 154 huonetta ja reilu 700 rappusta! Linnaan täytyy myös kävellä ensin ylös ja linna koostuu useista eri rakennuksista ja kerroksista.
Vuoden 1556 jälkeen linnaa hallinnoi Thurzon suku, joka aloitti suurimmat rakennustyöt linnassa. Linna sai lopullisen muotonsa vuonna 1611. Vuonna 1800 linna tuhoutui osittain tulipalossa, vasta toisen maailman sodan jälkeen linnaa rakennettiin yhä uuteen loistoonsa. Osa Thurzon perheestä on haudattuna Orava linnan kappeliin, jonka hautoja pääset näkemään lasiseinän takaa (kuvauskielto).
Linnaan myydään erilaisia lippuja, pienen tai pääkierroksen lippuja. Suosittelen ehdottomasti pääkierrosta, jolloin pääset näkemään kaikki linnan paikat. Huom! Moni tietää, joka minua on seurannut pitkään, että minulla on ihan jäätävä korkeanpaikankammo. Tämän takia, minulta jäi pieni osa linnasta näkemättä, kun en kerta kaikkiaan voinut mennä niin korkealta!
Linnan lähiseutu
Oravský Podzámok kylä on pieni, lähin juna-asema on kilometrin päässä linnasta. Jos haluat majoittautua linnan lähellä, iso suositus Hotelli Palatinille, josta on lyhyt kävelymatka linnaan. Hotelli Palatin täytti kyllä kaikki odotukseni! Majoittauduin täällä kaksi yötä ja hintaan kuului matkani paras aamiainen! (2 yötä, 100 euroa, yhden hengen huoneessa). Todellakin oli hintansa arvoinen. Aamiaisella oli pieni leikkele pöytä, missä mehuja ja loput aamiaiset tilattiin listalta. Kylällä oli yksi pieni ruokakauppa, joka oli auki vain pari tuntia aamuisin ja iltapäivällä myös pari tuntia.
