Tintti Siinähän se meni. Vuosi 2024. Isoja muutoksia tapahtui, kuten paikkakunnan vaihto pääkaupunkiseudulta, riskialtis irtisanoutuminen vakkarityöstä. Mutta tästäkin vuodesta selvittiin. Jotakin uutta opin taas itsestäni, minkälaisessa työympäristössä sekä asuinympäristössä viihdyn. Terveyspuoli pysyi aika samana läpi vuoden, siinä ei onneksi tapahtunut mitään heikkenevää. Tässä lyhykäisyydessään kymmenen kohokohtaa vuoden ajalta, moni näistäkin matkailuun liittyvää. Pyrkimyksenä myös tuoda tänne blogiin joskus asioita arjestani, eihän sitä kokoajan olla tutkimusmatkalla. Ja haluan muutenkin tuoda esille enemmän kuka olen, minkälaisia asioita teen arkena ja mitä ajattelen asioista.
Tammikuu starttasi vuoden parhaimmilla messuilla, matkamessuilla
Tammikuussa osallistuin perinteisesti matkamessuille. Olin myös tälläkin kertaa ”vaikuttajan” roolissa siellä ja kävin torstaina ammattilaispäivänä sekä toisen kerran muistaakseen lauantaina. Ammattilaispäivänä tykkään kun messuilla on rauhallisempaa, siellä näkee matkailualan henkilöitä, opiskelijoita sekä meitä matkabloggaajia. Muutaman tutun bloggaajan kanssa höpöttelin ja kappas kummaa, moni kyseli koska seuraavaa kummitusmatkaa tulossa.
Kevät meni jonkinlaisessa horroksessa
Alkuvuosi 2024 kevääseen saakka meni jonkinlaisessa horrostilassa. Maaliskuussa siirryin toimistotyöstä takaisin lastensairaalaan ja suunnittelin paljon tulevaa muuttoa Lempäälään. Säästin rahaa myös tulevaan kolmen viikon matkaan- olen viimeksi tainnut olla näin pitkällä matkalla viimeksi 17-vuotiaana kun lähdin kesäksi opiskelemaan Miamiin. Sen jälkeen matkat ovat olleet yleensä 1-2 viikkoa. Tämä kolme viikkoa tuntui kyllä välillä vähän yksinäiseltä, ehkä kuitenkin tykkään tuollaisista maksimissaan kahden viikon reissuista.
Kolmen viikon matka Itävaltaan ja Sloveniaan
Tätä matkaa varten oli kauan säästetty! Vietin ensin yhden viikon Itävallassa kaverini kanssa ja hän lensi sieltä Suomeen takaisin ja minä matkasin Sloveniaan kohti eteläkärkeä. Itävallassa olimme Wienissä sekä Grazissa, jossa vierailimme Arnold Schwarzeneggerin lapsuudenkodissa! Sloveniassa olinkin jo todella monessa kylässä; Piranissa, Postjojnassa, Tolminissa, Bovecissa, Bledissa ja Ljujlbanassa. Matka onnistui kokonaisuudessaan hyvin, mutta kun saavuin Suomeen ja tein muuttoa heti viikonlopun jälkeen toiselle paikkakunnalle, huomasin että pankkitilini oli tyhjennetty! Nähtävästi Ljubjanan puolella viimeisinä lomapäivinä, jollakin automaatilla ollut kortin kopiointilaite. Tämäkin oli opettavainen asia. Oli muuten aika vaikeaa olla ilman pankkikorttia. Luottokortilla sitten mentiin pari viikkoa.
Reissuun meni kokonaisuudessaan jotakin kahden tonnin luokkaa. Lentolippuihin meni muistaakseen n. 400, majoituksiin jotakin tonnin luokkaa ja muihin menoihin sitten tuota 600 euron luokkaa. Majoitus kyllä vie suurenosan budjetista, kun yksin matkustaa. Muutaman kerran yövyin yhteismajoituksessa mutta useimmiten yksin omassa rauhassa.
Heinäkuussa lopetin työt HUSsilla
Miksi ihmeessä irtisanouduin vakkaripaikasta? Ainiin, tästähän ei saisi edes puhua somessa. Tai… ainakaan silloin kun olin työsuhteessa, saimme tarkan linjauksen että mitään työhön liittyvää ei saa kertoa missään! Mutta tehdään nyt poikkeus! Eli tosiaan irtisanouduin HUSsilta, koska tämä oli oikeesti muuttunut jo siinä 1,5 vuoden aikana mitä siellä olin niin paljon. Tuli esimiesmuutoksia, tiimit kasvoi ja mielestäni HUS ei vaan osaa toimia loogisesti. Ehkä syynä on liian iso organisaatio, ettei kukaan näe kokonaiskuvaa. Pidin työtehtävistäni, mutta silti jotakin puuttui. Olin myös usein aika yksinäinen työssäni- osaston (kerroksen) ainoanan logistikkona, mulla oli usein ulkopuolisuuden tunne. Ja mä tarvitsen sitä yhteenkuuluvuden tunnetta! Minulle työpaikka on enemmän kuin paikka, johon vain menen 8 tunnin ajaksi!
Olen lopulta aika kunnianhimoinen työntekijä ja kaipaan haasteita. Myös muutto toiselle paikkakunnalle oli kummitellut mielessäni jo syksystä 2023 saakka. Joten tein radikaalin liikkeen, irtisanouduin ja muutin toisaalle!
Kunta joka sanoo ”kyllä”
Sanoo kyllä kalliille parkkipaikkamaksulle ja kalliille kylpylälle. En ikinä ajatellut että, Lempäälä imisi lompakkoni kuiviin, mutta näin siinä kävi. Hyvinä puolina tietenkin paikan rauhallisuus ja vesistö. Ja tässä en tarkoita tätä vesistön muodostamaa kuvaa (kuva alla) vaan vesistöä ylipäätänsä. Yksi tuttuni heittikin heti viestiä, että valitsin muka tämän asuinpaikan tämän takia 😉 Hah! Tämä oli täysin sattumaa!
Tämä kolmen kuukauden asuminen Lempäälässä kyllä taas kasvatti henkisesti ja ymmärsin, että ehkä mä en kaipaakaan niin paljon rauhallisuutta, mitä luulin. Arvostan enemmän palveluita lähelläni ja tätä Lempäälä ei antanut. Kaksi kahvilaa jotka olisivat kävelymatkan päässä menivät molemmat kiinni kolmen ja neljän aikaan iltapäivällä. Lempäälässä kävimme monessa tapahtumassa ja siitä kyllä nostan hattua kunnalle, että kesällä siellä järjestettiin paljon erilaista aktiviteettiä mutta nämäkin olivat perheille ja ikäihmisille enemmän suunnattu. Kävimme tutustumassa moneen paikkakuntaan asumismielessä, Tampereella, Hämeenlinnassa, Lahdessa, Mäntsälässä, Keravalla ja Järvenpäällä. Ei. Kaikista puuttui se jokiin ja päädyimme takaisin vanhaan tuttuun Myyrmäkeen.
Ehdokkuus vuoden matkailupersoonaksi Finnish travel galassa
Heinäkuun lopulla sain tietää olevani ehdolla vuoden matkailupersoonaksi. En voinut uskoa tätä mahdollisuutta koittavan. Kiitos kaikille, jotka äänestivät minua ehdolle sekä varsinaisessa äänestyksessä. Vuoden persoonaksi valittiin Jasmin Ngo, josta en tavallaan yllättynyt. Neidillä on kuitenkin instagramissa 65 tuhatta seuraajaa ja tiktokissa mennyt satatonnia rikki. Olen kuitenkin äärimmäisen kiitollinen, että näinkin pieni persoona pääsi ehdolle. Ei ne seuraajamäärät, vaan sisältö <3 Toivon, että olen monelle se helposti lähestyttävä, tavallinen tallaaja, aito ja realistinen. Minulle on tärkeintä tuottaa sisältöä, jonka tekemisestä nautin ja pystyn jakamaan tietoa/kokemuksia muille. Tykkään vuorovaikutuksesta muiden kanssa ja saada myös itse vinkkejä muilta!
”Synkkä matkailu on Lempäälässä asuvan matkabloggaajan intohimo”
Lempäälän ja Vesilahden sanomat haastattelivat minua paikallislehteen 3.8.24 Olin tuolloin asunut vasta muutaman viikon Lempäälässä. Aluksi oli tarkoituksena, että olisin kertonut vinkkejä kotimaanmatkailuun, mutta yllätys; teimmekin jutun synkästä matkailusta. Taidan ollakin jo melko tunnettu synkän matkailun ystävänä.
Saaristoretkellä 2x
Elokuussa teimme kaksi retkeä Turun saaristoon. Kemiönsaarelle sekä perinteistä saariston rengastietä menimme Houstkäriin saakka. Koko saaristoreittiä emme tehneet, koska yksi pätkä olisi ollut maksullinen lauttamatka. Ihastuimme kyllä vähän Turun saaristoon ja uskon että palaan sinne vielä tulevinakin kesinä. Yllätyin siihen, miten paljon siellä on saaria sekä mahdollisuuksia! Pääset helposti lautalla toiseen saareen! Eli saarihyppelyä voi tehdä muuallakin kuin Kreikassa!
Kemiönsaarella majoituimme Hotelli Merikruunussa, joka oli aivan liian kallis… 140 euroa yö. Ei pahalla merikruunu, onhan sijainti hieno, mutta hotellihuoneessa ei ollut edes suihkua. Mielestäni hinta olisi 100-110 euron haitaria.
Nauvossa majoituimme Nordgårdin mökkikylässä, jossa oli todella mukava isäntä. Pieniä mökkejä ripotellen kallion kupeessa. Hyvin erämainen paikka! Pidimme! Ulkohuussit ja käsiä pestessä pystyi ihailemaan ihanaa suomen luontoamme. Hintakin oli vain 40 e vuorokausi ja lisävuorokaudet 20 euroa
Nauvo on myös minulle tuttu lapsuudestani, sukulaisia asunut siellä ja olen käynyt siellä muutamina kesinä. Suunnittelemme saaristoretkeä myös tälle vuodelle 2025.
”Kartanon aaveet heräävät eloon kauhulinnassa”
Pyhäinpäivää vietin marraskuussa Vanajanlinnassa. Vanajanlinna järjesti tuolloin kauhulinna tapahtuman. Tunnelma oli lämmin, mystinen ja mielenkiintoinen. Kauhulinna kierroksen jälkeen meille tarjoiltiin kolmen ruokalajin illallinen, josta kuulimme jälkeenpäin mitä se sisälsi. Myöhemmin yöllä tein omaa tutkimusretkeä linnan pimeissä huoneissa. Jos haluat lukea tapahtumasta lisää, niin tästä pääset lukemaan tarinaani kauhulinnasta; https://tinttitutkimusmatkalla.fi/kartanon-aaveet-heraavat-eloon-kauhulinnassa/
Teollisuusliiton tapahtumissa syksyllä ja loppuvuotena
Syksy on ollut vilkkainta aikaa koulutuksien suhteen. Tuolloin käyn yleensä useammassa viikonloppu seminaarissa. Teollisuusliitto on Suomen suurin ammattiliitto, mutta kuinka moni hyödyntää liiton tarjoamia etuja? Ansiosidonnaisen päivärahan ja luottamusmiehen avun lisäksi, liitolta voit hakea edullisempaa lomamökkiä, liiton kautta sinut on vakuutettu kotimaassa sekä ulkomailla (esimerkiksi maksaa lääkärikäynnit ulkomailla). Sekä nämä koulutukset. Ilmaisia, jossa täysi ylläpito, opistolla majoitus ja mikä parasta; verkostoituminen ympäri Suomen muiden jäsenten kanssa. Mielestäni parasta antia kuulla ympäri Suomen, minkälaisia työpaikkoja on ja miten asiat siellä ratkaistaan.
Näillä kohokohdilla vuoteen 2025. Pieni toivonkipinä on, että löytäisin pian töitä. On ollut kyllä äärimmäisen haastavaa nyt löytää työpaikkaa, kaikki te jotka olette tällä hetkellä hakeneet, tiedätte tämän. Äärimmäisen vaikeaa. Mutta toiveikas olen silti. Eiköhän tässä pian olla jo sorvin ääressä, tienaamassa seuraavia reissurahoja.
Matkustelun lisäksi toivon tietenkin pysyväni terveenä ja että läheiset pysyvät. Omaa terveyttä koitan vaalia; samoilla konsteilla kun oikeastaan aina. Sopivasti liikuntaa, nukun riittävästi ja yritän katsoa mitä suuhuni laitan. Yksi parannusehdotus olisi sosiaalinen elämäni, joka on vuosi vuodelta mennyt huonompaan suuntaan. Sitä en sano ettenkö olisi yrittänyt, mä olen oikeasti yrittänyt tutustua ihmisiin. Mutta kaikilla tuntuu olevan nii hemmetin kova kiire, ettei kukaan kerkeä näkemään. Milläköhän sen kiireen saisi ihmisiltä pois?
Miten sulla meni vuosi 2024? Oliko täysin paska vuosi vai timantti? =D
Kaipa oma vuoteni oli ihan jees. Kohokohtina matkailun osalta oli alkuvuoden Costa Rica ja Panama, kesällä usean viikon Balkanin reissu, syksyllä lyhyt visiitti Latviassa ja joulun alla Benelux-maat. Nyt ei toistaiseksi olekaan matkoja tiedoissa, mutta katsotaan, jos jotain keksittäisiin.
Hyvää alkanutta vuotta!