Kartanon aaveet heräävät eloon kauhulinnassa

Yhteistyö Hotelli Vanajanlinnan kanssa

Pyhäinpäivänä lähdin viettämään jännittävää iltaa Vanajanlinnaan, pyhäinpäivänä kun Vanajanlinna muuttuu kauhulinnaksi. Lähestyessä tuota Vanajanlinnaa lenkkarini olivat jo aika märät kun olin tarponut bussipysäkiltä kolme kilometriä linnaan. Linnaa lähestyessä tuuli ulvoi raivokkaasti ja joukko virnistäviä kurpitsoja odotti linnan ovella. Linnan ovea koristaa hieno leijonapäinen ovenkolkutin. Sain huoneen kolmannesta kerroksesta, tein ennen reissua taustatutkimuksesta linnasta ja tarinoissa sanotaan että kolmannesta kerroksesta on havaittu eniten aavetarinoita. Kerrankin minun ei edes tarvinnut kysyä linnan pelottavinta huonetta, vaan sain sen toivomatta.

Huone numero 15

Huoneeni oveen on laitettu valkosipuli roikkumaan? Pysyykö tällä myös aaveet loitolla? Huoneesta on hieno näköala Katumajärvelle. Laittaudun vähän iltaa varten, pirunsarvet päähän ja aulaan odottamaan mitä ilta tuo tullessaan. Väkeä onkin jo runsaasti paikalla. Osa on laittautunutkin hyvin pelottavalla tavalla. Joukon seassa näen välillä vilahduksen hovimestari Halmströmistä, joka toivottelee vieraille ”Hyvää iltaa”.

Hovimestari Halmströmin johdolla meidät jaetaan kuuteen ryhmään ja huppupäiset oppaamme johdattaa meitä erilaisiin huoneisiin, jossa kerrottaan linnaan liittyviä kummitustarinoita. Illan aikana sanat ”pakana” ja ”rutto” jäävät kummittelemaan mieleen. Jännittävä kierros päätyy Noora Karman showhun isossa juhlasalissa. Vaikka tulin linnaan yksin, en tunne olevani yksin. Täällä on mukavan jännittävä ja mystinen tunnelma!

Kierroksen jälkeen onkin jo kova nälkä ja saan maistaa linnan erikoisuuksia. Kauhulinnan teeman mukaisesti ruokalistalla on Marthan verenpunaista valitusta, Äikäälän kirottuja sieluja ja kummitusten kurpitsakakkua. Kunkin ruokalajin jälkeen meille kerrotaan mitä ruoassa oli! Hui, kuinka jännittävää! Olo on kuin Hannibal elokuvan ruokailukohdassa kun mietin hiljaa omassa mielessäni, että näinköhän tässä syödään kieltä ja muuta…. Noh, kieltähän siinä oli! 😉 Ja myös muutakin..

Itsekseen syttyvät valot

Pimeän koittaessa ja kellon lähetessä kahtatoista taitavat jo viimeiset juhlavieraat tehdä lähtöään linnasta. Linnan käytävät hiljenee. Tuo peltinen ritari tuijottaa minua hiljaa portaiden juurakolla. Tuttuun tapaan, olin ottanut yhteyttä linnan omistajaan. Kyllä, saan jäädä tekemään omaa tutkimustyötä linnan pimeisiin huoneisiin. Käyn huoneessa vaihtamassa vaatteet ja otan mukaan spiritchatin sekä otsalampun.

Salakapakkaa koristaa vanhat puiset pitkät pöydät ja ritari seisoo seinää vasten. Illan esityksestä paikalle on jäänyt myös arkkukin. Tämä on hyvä paikka aloittaa yöllinen tutkimusmatkailu. Kesken kuvauksen, alkoi baaritiskin luona raksuttaa. En heti havahtunut ääneen, mutta ainakin minun mielessäni se koveni. Menen lähemmäs katsomaan, oliko se nyt joku pakastin jokin alkoi surista. Kuittikone menee päälle ja raksuttamaan. Mitä ihmettä? En tiedä tuliko koko ääni tuosta kuittikoneesta, mutta siltä se kuulosti. Saattoi myös olla jokin jääkaappi.

Salakapakan puiset pöydät

Muutamassa paikassa myös jokin tunnistin valo menee myöhemmin päälle. Vaikka olen kävellyt tästä jo aikaisemmin ohi, ilman että valo menee päälle.

Odotan kovasti näenkö minä tuon vaaleapukuisen Märthan yön aikana? Vanajanlinnan rakennutti 1920 Rosenlew, joka linnan valmistuessaan otti vaimokseen Märthan. Tuo Märtha on päättänyt sitten jäädä linnaan pidemmäksikin aikaa. Kaksi muuta ”tunnettua” aavetta, joita Vanajanlinnassa on nähty on nuori neito, jonka kuolemasta on kaksi erilaista versiota. Ensimmäisessä versiossa neito olisi ollut rakastunut linnan herraan ja jäänyt kaipaamaan rakkautta- jota ei ikinä saanut. Toisessa versiossa neito olisi ollut venäläinen vakooja, joka päätettiin vangita viinituvan tiloihin, mutta eräs linnan väestä oli lopulta auttanut häntä paossa. Tämäkään tarina ei ole täysin mahdoton, linna oli nimittäin Neuvostoliiton omistuksessa -40 luvulla.

Viinituvassa spiritchat villiintyy

Linnan viinituvalla kaareutuu seinät, joissa on hienoja eläinaiheisia maalauksia. Pöydällä on yksi kynttilä, ypöyksin. Yksinäisen kynttilän liekki lepattaa pöydällä ja kutsuu minua luokseen. Minulta on usein kysytty, eikö minua pelota nämä paikat? Joskus kyllä, mutta useimmissa paikoissa on kuitenkin ollut hyvä tunnelma. Täällä spiritchatt vähän villiintyy ja laitteeseen muodostuu pelottavimpiakin sanoja. Sana ”terror” jää mieleeni, yhdistän sen ensin tuohon Venäjä tarinaan, mutta myöhemmin googletessa huomasin että sana olisi saksaa ja tarkoittaisi ”kauhua”. Onhan linna ollut myös saksalaisen asekauppiaan Willy Daugsin omistuksessa, joten voisiko kuitenkin olla Willyn läheisen sanomaa? Myös sana ”syntynyt täällä” tulee laitteeseen. Sekä ”katso peiliin”, helpotuksena en löydä peiliä. Lopulta kuitenkin huomaan että viinituvan vessaan mennessä on peili, mahdattiinko puhua tästä peilistä? Kieltämättä tässä vaiheessa tulee liian paljon kauhuelokuvat mieleen ja päätän olla katsomatta peiliin.

Myös linnan biljardihuone on paikka, jossa on kuultu biljardipallojen ääntä. Biljardipöydän luona koreilee vanha eksoottisen näköinen kirjahylly, joka paljastuu salaoveksi. Linna tunnetaan salaisista käytävistä ja maanalaisista käytävistä, jotka johdattelevat eri paikkoihin. Tämä on niin mun tyyliä! Jos omistaisin vanhan kartanon, rakennuttaisin sinne varmasti jotakin salahuonetta.

Oletko se sinä Märtha?

Kahden jälkeen yöllä päätän mennä huoneeseen ja nukkumaan. Hotellin aamiainen jo mielessäni. Sujahdan pyjamaani ja sammutan valot. Menee vain hetki kun tunnen peiton liimautuvani kehooni. Ihan kuin joku imaisee sen ihoani vasten tai painelisi peittoa minua vasten. Hetken mietin mielessäni laitanko valot päälle. En laita. Asettelen vaan peittoa uudelleen ja sama toistuu. Tässä vaiheessa päätän etten anna pelolle valtaa.

Herään yöllä toistuvasti. Milloin johonkin kolahdukseen, outoon valoon joka leijailee huoneessa. Kerran myös herään siihen että näen jotain punaista sängyssäni oikealla puolella. Ihan kuin veritahrat olisi sängyssä. Loppujen lopuksi en tiedä näinkö unta näistä vai mitä tapahtui. Tuntuu siltä että olisin koko yön ollut jossakin unen ja todellisuuden rajamailla. Välillä käyn katsomassa ikkunan luona näkyykö Martha tai jokin muu ulkona. Liian pimeää. Ei näin pimeässä voi edes nähdä kummituksia.

Sekavan yön jälkeen kutsuu herkullinen aamiainen

Aamulla vatsa huutaa jo suorastaan ruokaa ja hyökkään heti aamiaissaliin. Pöytä notkuu leikkeleitä, juustoja, munakasta, pekonia, grillattuja tomaatteja sekä pannukakkuja. Myös omenapiirakkaa ja muita erikoisuuksia löytyy. Törmään aamiaissalissa myös illallisella tapaamaani pariskuntaan, jotka kysyivät nukuinko hyvin. Mainitsin heille, etten nukkunut kovinkaan hyvin. Mutta tarkoitukseni tällä vierailulla ei ollut nukkua, vaan tutkia linnaa ja kokea kauhulinna.

Voisin hyvinkin palata Vanajanlinnaan, vaikka kesällä. Kauniit huoneet, sijainti Katumajärven rannalla sekä historia ovat asioita, joiden takia tänne kannattaa tulla vierailemaan. Yöllisestä tutkimusreissusta on tulossa videomateriaalia Instagramiin sekä youtubeen, lähiaikoina.

2 Comments

  1. Tämä on kiinnostava paikka, joka on monta kertaa ollut mielessä, mutta vielä ei olla tuonne saakka ehditty. Toivottavasti ensi vuonna matka onnistuisi.

    1. Kesä aikana varmaan todella kaunis 🙂 Tai sitten toinen vaihtoehto on ensi vuoden kauhulinnaan, jos tämä järjestetään tuolloin. Hämeenlinnan luona kyllä paljon kivoja paikkoja; itse linna, vankilamuseo, Aulangon näköalatorni…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This error message is only visible to WordPress admins

Error: No feed found.

Please go to the Instagram Feed settings page to create a feed.